maanantai 14. huhtikuuta 2014

"Onnittelut, olet kahdenkymmenen epätoivoisimman joukossa."

...Tai ainakin näin perjantaina alkaneelle Valmistumista tukeva toiminta -kurssille tullut kutsukirje olisi voinut alkaa. Suositulle  kurssille pääsemistä varten piti nimittäin perusteella, miksi juuri itse hyötyisi kyseistä kurssista. Parhaat perustelut eli säälittävimmät ja epätoivoisimmat tarinat palkittiin oikeudella osallistua kurssille. Jei, hyvä minä.

Ihan vakavasti puhuen kurssille ilmoittautuminen vaikuttaa olleen hyvä idea. Osallistujat koostuvat pääosin kesken opintojensa työelämään, yrittäjyyteen tai kotiäitiyteen kadonneista kolme-neljä-viisikymppisistä. Erilaisista taustoista huolimatta kaikkia kurssilaisia yhdistää kesken jäänyt tutkinto sekä halu saada opinnot kasaan ja homma valmiiksi. Useamman kerran viikonlopun keskusteluissa nousivat esiin aloittamisen vaikeus, epätietoisuus siitä, mitä oikeastaan vaaditaan, sekä  keskeneräisen tutkinnon aiheuttama nakertava tunne, johon itse kukin alkaa pikkuhiljaa kyllästyä. Vertaistuesta ei siis ole pulaa. Itse asiassa tunnen olevani varsin hyvässä jamassa moniin muihin nähden: kymmenen tai viidentoista vuoden opiskelutauon sijaan minulla on takana vain vuoden opiskelutauko. Jossain mielenperukoilla pitäisi siis olla vielä tieto siitä, miten homma toimii. 

Ensimmäisen luennon tuotoksena syntynyt SWOT-analyysi

Tumblr:n Graduttaa-sivusta on nopeasti tullut uusi suosikkini, jota selatessa voin myhäillä synkästi samalla, kun odottelen tietokantahaun tuloksia. Esimerkiksi tämä oli osuva: 





ja tämä: 





Lohdullista, etten ole yksin. 

Nyt on siis kunnon vertaistuki + pari tsemppaajaa, melkein aihe ja ohjaajakin hankinnassa. Onnistuisinkohan kahdessa kuukaudessa puskemaan gradun kuntoon, jota voisi valehtelematta kutsua "aktiiviseksi kirjoitusvaiheeksi"? Olen nimittäin ilmoittautunut graduretriittiin, johon osallistuminen edellyttää, että juhannusviikolla olen saavuttanut tuon vaiheen. Pitänee ruveta sykkimään!

Ihan koko viikonloppua en sentään uhrannut gradulle. Ompeluinnostukseni heräsi kuolleista ihanien puuvillakankaiden voimalla, ja tällaisia ehdin tehdä pari viikonlopun aikana: :)  





5 kommenttia:

  1. Ihana kassituinen <3

    Minullahan gradu tuotti tuskaa sen loppuvaiheessa, homma kun tuntui venyvän ja venyvän loputtomasti, paljolti itsestä riippumattomista syistä. Esimerkiksi laitoksen tarjoamat ohjelmistot eivät toimineet laitoksen antamalla läppärillä. Lopulta piti käyttää omaa konetta ja pyytää kuukauden välein aina eri kaveria tilaamaan koeversio ohjelmistosta, jotta sain sen tehtyä. Älyttömästi tuntui siis menevän aikaa kaikkeen muuhun paitsi varsinaiseen kirjoittamiseen ja työhön. Lopulta alkoi tuntua, että työ vainoaa yöt ja päivät, enkä koskaan saa sitä valmiiksi. Kyllä se sitten onneksi valmistuikin, vaikka murheita ja valvottuja öitä aiheutti. Mutta tuo kyllä varmasti edesauttaa asiaa, että pääsit ryhmään ja että pohdit tuota parin kuukauden pinnistystä. Sillä sen saisi varmaan puskettua valmiiksi :) Tsemppiä siis matkaan!

    VastaaPoista
  2. Ihana kassi!
    Yritä jaksaa gradun kanssa! Minullakin teki melkoista tuskaa ja aikataulu venyi monta kuukautta kun eri ohjaajat ja entiset ohjaajat käskivät aina tehdä uusiksi ja erilailla... Mutta kun jaksoi puurtaa niin olipa lopulta ihana päästä siitä eroon =) Tsemppiä, kyllä se varmasti tulee kasaan.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Annikselle ja Weballe kannustuksesta! Ihanaa kuulla, että gradun voi saada vastoinkäymisistä huolimatta valmiiksi. :) Kassituisia valmistuu varmaan vielä lisäänkin, niin tykästynyt olen tuohon ihanuuteen. <3 Pitää vielä käydä Ekocenteristä hankkimassa vetoketjuja, etteivät tavarat ihan tipahtele pitkin maita ja mantuja.

    VastaaPoista
  4. Tosi ihanaa kangasta tuossa sun kassissa. :)
    Minä oon varmaan ikuisesti kiitollinen siitä, että opiskelijakaveri pyysi mua gradupariksi. Saatiin ainakin gradu valmiiksi, kun ei kehannu viivästyttää toisen valmistumista. Muuten ois mullakin varmasti gradu roikkunut vaikka kuinka pitkään.

    VastaaPoista
  5. Eurokankaan puuvillakankaiden jämälaarista löytyi tämä ihanuus. Kaksi kassia siitä syntyi ja nyt harmittaa jo, etten napannut kangasta samantien tuplamäärää mukaan. :)

    Olenkin pohtinut, että parigradussa voisi olla juurikin se etu, ettei kehtaisi viivästyttää kaverin valmistumista. Voisi olla pian entinen kaveri, jos tarpeeksi roikuttaisi. :P Harmi, ettei meidän tiedekunnassa harrasteta niitä käytännössä lainkaan. Olisi ainakin motivaattori. Tosin totaalikyllästyminen keskeneräiseen graduunkin tuntuu olevan kohtuullisen hyvä motivaattori tietyn pisteen jälkeen. ;)

    VastaaPoista