Niinpä niin. Virtsatietulehdus iski kolmatta kertaa kevään ja kesän aikana loistettuaan ensin poissaolollaan monta vuotta. Kiitos näistä nallekarkeista. Tästä alkaakin sitten taas kerran karpalomehusta (yök) ja nokkosteestä (tupla-yök) koostuva juomavalio. Jei-jei-ei-ei-ei! Nillinnillinnillin ömmömmöö....
Suurimmat lohdutukseni ovat J:n äidiltä saatu kivinen teekupinlämmitin, jossa voi hauduttaa tuota ah niin kammottavan makuista nokkosteetä puoli päivää, sekä hetki sitten koettu oivallus, että Harry muuttuu paljon siedettävämmäksi Dumbledoren kuoltua Harry Potter & Half-Blood Prince -kirjassa. Olen nimittäin kuunnellut Harry Potter -sarjaa läpi äänikirjoina, ja alkuviikosta olin varsin ärsyyntynyt ollessani menossa Order of the Phoenixissa, jossa Harry teiniangstaa viidensadan sivun edestä. Olen edelleen samaa mieltä kuin ensimmäistä kertaa kirjaa lukiessa: Teiniangsti-Harry olisi hyvin voinut kuolla kyseisessä kirjassa ja loppu sarja olisi voinut käsitellä vähemmän rasittavia hahmoja kuten vaikkapa Siriusta ja Lupinia. Valitettavasti näin ei kuitenkaan käynyt, mutta onneksi Harryn angsti vähenee sitä mukaa, mitä enemmän hahmoja kuolee - ainoa hyvä puoli siinä, että Harry tapatti teineyksissään Siriuksen Order of the Phoenixissa. Tosin angstista ei pääse viimeisessäkään kirjassa eroon: Harryn sijaan kiukuttelija saattuukin olemaan Ron.
Päättömän löpinäni lopuksi haluan levittää vielä inkivääriteen ilosanomaa: Inkivääritee saa KAIKEN maistumaan paremmalta. Ei hyvältä, mutta juotavalta. Se toimi, kun istuin kolme kertaa viikossa kahdeksalta aamulla todennäköisyyslaskenta A:n luennoilla ja sekoitin mateen inkivääriteetä pahan maun taittamiseksi, ja se toimii juurikin yhtä hyvin nokkosen "vihreän" maun taittamisessa. Älkää ymmärtäkö väärin - ei kumpikaan noista yhdistelmistä hyviä ole, mutta inkivääritee tekee niistä juotavia hyi-ök-yökkään -reaktion sijaan.
PS. Seuraavalla kerran lupaan kirjoittaa jotain vähän fiksumpaa.
Repskops tolle sun Potter -analyysille. Naulan kantoihin osuit, Ninie!
VastaaPoista